Kysymyksiä ja vastauksia
VASTUUVAPAUSLAUSEKE: Tämä Euroopan komission yksiköiden laatima asiakirja ei sido komissiota. Ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuimella on lopullinen toimivalta tulkita unionin lainsäädäntöä.
Asetuksen (EU) N:o 1071/2009 5 artiklan 1 kohdan b alakohta sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) 2020/1055.
Sovellettavat säännöt: ”Täyttääkseen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn vaatimuksen [tosiasiallinen ja pysyvä toimipaikka jossain jäsenvaltiossa] yrityksen on sijoittautumisjäsenvaltiossa järjestettävä ajoneuvokantansa toiminta varmistaen, että yrityksen käytössä olevat, kansainvälisessä kuljetuksessa käytetyt ajoneuvot palaavat johonkin kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevista toimipisteistä vähintään kahdeksan viikon kuluessa sieltä lähdöstään” (asetuksen (EY) N:o 1071/2009 5 artiklan 1 kohdan b alakohta)
Tätä sääntöä sovelletaan
- moottoriajoneuvoihin tai ajoneuvoyhdistelmiin, joita käytetään toisen lukuun harjoitettavassa kansainvälisessä tavaraliikenteessä ja jotka lähtevät sijoittautumisjäsenvaltiosta ja jotka ovat asetuksen (EY) N:o 1071/2009 5 artiklassa tarkoitettujen maanteiden tavaraliikenteen harjoittajien käytössä ja jotka on siten rekisteröity tai otettu käyttöön ja hyväksytty käytettäväksi sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, johon yritys on sijoittautunut
- moottoriajoneuvoihin, jotka on rakennettu ja varustettu siten, että ne soveltuvat yli yhdeksän henkilön, kuljettaja mukaan lukien, kuljettamiseen ja jotka on tarkoitettu tähän tarkoitukseen, kun niitä käytetään maksua vastaan kansainväliseen matkustajaliikenteeseen.
Asetuksen (EY) N:o 1071/2009 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ellei kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetä, tätä sääntöä ei kuitenkaan sovelleta
- yrityksiin, jotka harjoittavat maantieliikenteen harjoittajan ammattia yksinomaan sellaisilla moottoriajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä, joiden sallittu kokonaismassa on enintään 2,5 tonnia
- yrityksiin, jotka harjoittavat ainoastaan ei-kaupallista maanteiden henkilöliikennettä tai joiden pääasiallinen toiminta on muu kuin maanteiden henkilöliikenteen harjoittaminen1
- yrityksiin, jotka harjoittavat maantieliikenteen harjoittajan ammattia yksinomaan moottoriajoneuvoilla, joiden suurin sallittu nopeus on enintään 40 kilometriä tunnissa.
1) Asetuksen mukaan muu kuin toisen tai omaan lukuun tapahtuva maantiekuljetus, josta ei saada suoraa tai välillistä korvausta ja joka ei tuota suoraa tai välillistä tuloa ajoneuvon kuljettajalle tai muille ja jolla ei ole yhteyttä ammatilliseen toimintaan, on katsottava yksinomaan ei-kaupalliseksi kuljetukseksi.
Ajoneuvon olisi palattava johonkin sen yrityksen, jonka käytössä ajoneuvo on, toimipisteeseen, joka sijaitsee yrityksen sijoittautumisjäsenvaltiossa.
Sijoittautumisjäsenvaltiolla tarkoitetaan jäsenvaltiota, johon yritys on sijoittautunut, riippumatta siitä, onko liikenteestä vastaava henkilö jostakin muusta maasta (asetuksen (EY) N:o 1071/2009 2 artiklan 8 kohta). Asetuksen 5 artiklassa vahvistetaan perusteet, joiden mukaisesti maantieliikenteen harjoittajilla on oltava tosiasiallinen ja pysyvä toimipaikka jossakin EU:n jäsenvaltiossa. Kyseessä on oltava sama jäsenvaltio, joka on myös myöntänyt yritykselle luvan harjoittaa maantieliikenteen harjoittajan ammattia asetuksen (EY) N:o 1071/2009 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
Vaatimus ei täyty, jos ajoneuvo palaa sivutoimipisteeseen tai tytäryhtiön toimipisteeseen muussa jäsenvaltiossa kuin sijoittautumisjäsenvaltiossa.
Ajoneuvo voi palata aina samaan tai vaihtelevasti eri toimipisteeseen siinä jäsenvaltiossa, johon yritys on sijoittautunut.
Asetuksessa ei täsmennetä, kuinka kauaksi aikaa ajoneuvon olisi jäätävä toimipisteeseen sinne palattuaan, joten läsnäolo sijoittautumisjäsenvaltiossa voi olla lyhytaikainen edellyttäen, että asetuksessa (EY) N:o 561/2006 vahvistettuja ajoaikaa koskevia sääntöjä noudatetaan.
Kuten asetuksen (EU) 2020/1055 johdanto-osan 8 kappaleessa todetaan, liikenteenharjoittajat voivat toimintansa optimoimiseksi palautusta suunnitellessaan pyrkiä yhdistämään sen joihinkin toimiin, kuten ajoneuvon huoltoon, teknisiin tarkastuksiin tai sijoittautumisjäsenvaltioon päättyviin kuljetuksiin.
Sijoittautumisjäsenvaltioon palaamista koskevassa vaatimuksessa ei saisi kuitenkaan edellyttää, että tietty määrä toimia on toteutettava sijoittautumisjäsenvaltiossa, tai muulla tavoin rajoittaa liikenteenharjoittajien mahdollisuutta tarjota palveluja koko sisämarkkinoilla. Ajoneuvojen paluusykli olisi synkronoitava sen asetuksessa (EY) N:o 561/2006 säädetyn velvoitteen kanssa, jonka mukaan kuljetusyrityksen on organisoitava toimintansa siten, että kuljettaja voi palata kotiin vähintään joka neljäs viikko, jotta molemmat velvoitteet voidaan täyttää siten, että kuljettaja palaa yhdessä ajoneuvon kanssa vähintään joka toisena neljän viikon syklinä.
Asetuksessa ei täsmennetä, miten ajoneuvon olisi palattava. Se voi siis palata millä tahansa muulla liikennevälineellä, kuten junalla, lautalla tai autonkuljetusautolla koko matkan tai osan matkasta.
Ajoneuvon olisi palattava yrityksen johonkin toimipisteeseen, joka sijaitsee sen sijoittautumisjäsenvaltiossa, vähintään 8 viikon kuluessa siitä, kun ajoneuvo on poistunut kyseisestä jäsenvaltiosta.
Määräaikojen, päivämäärien ja määräaikojen laskemista koskevien EU:n sääntöjen mukaan 8 viikon kokonaisajanjakso alkaa ajoneuvon sijoittautumisjäsenvaltiosta poistumista seuraavana päivänä kello 0.00 ja päättyy sitä seuraavalla kahdeksannella viikolla saman viikonpäivän lopussa1. Näin ollen ajoneuvon olisi palattava tähän toimipisteeseen tai mihin tahansa muuhun yrityksen toimipisteeseen sijoittautumisjäsenvaltiossaan viimeistään kahdeksan viikkoa myöhemmin samana viikonpäivänä kello 23.59.
Jos ajoneuvo esimerkiksi lähtee sijoittautumisjäsenvaltiosta mihin tahansa kellonaikaan tiistaina 29. maaliskuuta 2022, sen olisi palattava mihin tahansa yrityksen toimipisteeseen sijoittautumisjäsenvaltiossaan viimeistään keskiviikkona 25. toukokuuta 2022 klo 23.59.
1) Määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä 3 päivänä kesäkuuta 1971 annettu neuvoston asetus (ETY, Euratom) N:o 1182/71.
Määräaikojen, päivämäärien ja määräpäivien laskemista koskevissa EU:n säännöissä(1) määrätään, että jos päivinä ilmaistun määräajan viimeinen päivä on yleinen vapaapäivä, sunnuntai tai lauantai, määräaika päättyy seuraavan työpäivän viimeisen tunnin kuluttua umpeen. Koska vaatimus koskee ajoneuvon paluuta sijoittautumisjäsenvaltioon, merkityksellisiä ovat ainoastaan yleiset vapaapäivät kyseisessä jäsenvaltiossa.
Jos ajoneuvo poistuu toimipisteestä milloin tahansa perjantaina 25. maaliskuuta 2022, kahdeksan viikon määräaika päättyy lauantaina 21. toukokuuta 2022. Koska määräajan viimeinen päivä kuitenkin on sunnuntai, määräajan katsotaan päättyvän klo 23.59 seuraavana työpäivänä eli maanantaina 23. toukokuuta 2022.
1) Määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä 3 päivänä kesäkuuta 1971 annettu neuvoston asetus (ETY, Euratom) N:o 1182/71.
Kuljetusyrityksen sijoittautumisjäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tarvittavat tarkastukset, joilla todennetaan ja valvotaan asetuksen (EY) N:o 1071/2009 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn vaatimuksen noudattamista, ja niiden muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, joissa ajoneuvot ovat toiminnassa, olisi myös tarkastettava tämän vaatimuksen noudattaminen. Tarkistaakseen velvoitteen noudattamisen ne voivat käyttää kaikkia oikeasuhteisia ja tehokkaita keinoja. Kuljetusyritysten on esitettävä selvät todisteet siitä, että niiden käytössä olevat ajoneuvot palaavat sijoittautumisjäsenvaltiossaan sijaitsevaan toimipisteeseen vähintään 8 viikon kuluessa kyseisestä jäsenvaltiosta poistumisesta. Yritysten olisi voitava käyttää mitä tahansa todisteita osoittaakseen täyttävänsä tämän vaatimuksen. Tienvarsitarkastuksen tapauksessa yrityksellä olisi aina oltava mahdollisuus myöhemmin todistaa asia yrityksen tiloissa saatavilla olevien asiakirjojen tai muiden todisteiden avulla. Sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, johon kuljetusyritys on sijoittautunut, on tehtävä yhteistyötä minkä tahansa muun viranomaisen kanssa sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) kautta, kuten vastauksessa kysymykseen 9 todetaan. Yrityksen sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset arvioivat toimivaltaisten oikeusviranomaisten valvonnassa nämä todisteet kokonaisuudessaan.
Käytännössä yritykset voivat viranomaisten pyynnöstä esittää minkä tahansa asiakirjan, josta käy ilmi ajoneuvon sijainti sijoittautumisjäsenvaltiossa viimeisten 8 viikon aikana ja/tai 8 viikon välein. Tällaisia asiakirjoja voivat olla esimerkiksi ajopiirturitiedot, kuljettajien työvuorolistat tai rahtikirjat.
Ajopiirturitietoja voidaan käyttää osoittamaan, että tietty ajoneuvo on palannut siihen jäsenvaltioon, johon sen käyttöön antanut yritys on sijoittautunut, viimeksi kuluneiden 8 viikon aikana. Jos ajoneuvo on varustettu älykkäällä ajopiirturilla asetuksen (EU) N:o 165/2014 mukaisesti, ajopiirturitietoja voidaan käyttää osoittamaan, että ajoneuvo on palannut johonkin yrityksen toimipisteeseen kyseisessä jäsenvaltiossa. Ajopiirturitietoja voidaan käyttää sekä tienvarsitarkastuksissa että toimitiloissa tehtävissä tarkastuksissa, ja niiden avulla voidaan luotettavasti ja tehokkaasti valvoa, että ajoneuvon paluuta koskevaa sääntöä on noudatettu.
Tienvarsitarkastusten tapauksessa yrityksellä olisi aina oltava mahdollisuus myöhemmin todistaa asia yrityksen tiloissa saatavilla olevien asiakirjojen tai muiden todisteiden avulla.
Jos ajoneuvossa tai kuljettajalla olevat tiedot eivät riitä todistamaan, että ajoneuvon paluuta koskevia sääntöjä on noudatettu, olisi valvontaviranomaisten siinä jäsenvaltiossa, jossa kuljetusyritys toimii, ja siinä jäsenvaltiossa, johon se on sijoittautunut, tehtävä yhteistyötä.
Jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on asetuksen (EY) N:o 1071/2009 18 artiklan nojalla velvollisuus tehdä tiivistä yhteistyötä ja antaa toisilleen nopeasti keskinäistä apua ja tarpeellisia tietoja kyseisen asetuksen täytäntöönpanon ja sen valvonnan helpottamiseksi. Kaikkien jäsenvaltioiden viranomaisten on vastattava muiden jäsenvaltioiden viranomaisten tietopyyntöihin ja suoritettava erilaisia tarkastuksia ja tutkimuksia, jotka koskevat sitä, miten niiden alueelle sijoittautuneet maantieliikenteen harjoittajat noudattavat vaatimusta todellisesta ja pysyvästä sijoittautumisesta tiettyyn jäsenvaltioon myös ajoneuvon paluun osalta.
Tämä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välinen hallinnollinen yhteistyö ja keskinäinen avunanto toteutetaan asetuksella (EU) N:o 1024/2012 perustetun sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) kautta.